Työtyytyväisyyskö geeneistä kiinni?

Onnea etsitään mitä erilaisimmista asioista. Minkä itse ajattelisit tärkeimmäksi onnen lähteeksi? – Rakkauden vai rikkauden tai kenties jotain muuta? Monikin uskoo, että onnellisuutta voi saada perintönä, vaurauden muodossa. Mutta myös toisella tapaa, geeneissään.

Kaksostutkimusten perusteella nimittäin tiedetään, että persoonallisuuden tapaan myös onnellisuus on osaksi perinnöllistä. Perinnöllisyys selittää onnellisuutta jopa paremmin kuin mikään muu yksittäinen seikka, noin kolmanneksen verran.

Geenitutkija Jan-Emmanuel De Neve on edennyt kaksostutkimuksia pidemmälle ja tunnistanut ainakin yhden ’onnellisuusgeenin’. Tämä on serotoniinin kuljettamisesta vastaava proteiini. Serotoniinihan on aivojen välittäjäaine, joka osallistuu mielialan säätelyyn. Näitä serotoniinin kuljettaja-geenejä on kahdenlaisia versioita eli alleeleja, lyhyitä ja pitkiä. Olemme voineet saada vanhemmiltamme kaksi pitkää tai kaksi lyhyttä alleelia tai yhden kumpaakin. De Neven tutkimukseen osallistuneista nuorista ne, joilla oli yksi pitkä alleeli kokivat itsensä onnellisemmiksi kuin ne, joilla ei ollut yhtään pitkää, ja kahden pitkän alleelin saaneet olivat vielä tätäkin onnellisempia. Tästä voimme saada ainakin osaselityksen sille, miksi toiset meistä ovat enemmän päivänsäteitä ja toiset enemmän menninkäisiä. Joidenkin ihmisten on helpompi ylläpitää hyvää mielenvirettä ja tyytyväisyyttä elämään kuin toisten.

Meistä kukin tuo omat luontaiset piirteemme myös työelämään. Siksi samoissakin työoloissa vallitsee yksilöllisten kokemusten kirjo. Työoloissa on aina todellisia tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden aiheita, todellisia asioita, joihin on mahdollista tarttua ja niitä kehittää. Mutta yksilöllisistä eroista johtuen aina on samassakin työyhteisössä olemassa työntekijöiden kesken työhyvinvoinnin kokemisen ja arvioinnin eroja.

(Lähde: The Economist 15.10.2011)

Aihe(et): Työelämäblogit, työhyvinvointi Avainsanat: , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.